babble

Ennen aikakauttamme oli vehnällä paskat oltavat, peltojen kuhinaa odotellessa se katseli ohi vilisevää kanttarellia, kanttarelli kiersi ympyrää. Ympyrä sulkeutui ja kanttarellia Otti päähän, harvoin se oli ollut niin varomaton. Ympyrän sulkeutuminen tarkoitti samalla kanttarellin ja vehnän kohtaamista jokaisen sen aikaisen algoritmin osoittaman paikan ulkopuolella. Vehnä tunsi olevansa elossa, sitten tulessa. Kanttarelli vastasi vehnän liekkeihin omalla tanssillaan, sekä tirisevällä äänähtelyllä.

Nämä kaksi olivat nyt yhtä, yhtä kuin suljettu ympyrä. Kun tirinä lakkasi, venhä rauhoittui. Se oli huojentava merkki ja takasi paremmat oltavat. Nyt ainoa asia heidän mielessään oli tulevaisuus. Perintö oli menetetty, ryhmän hyväksyntä oli teillä tietämättömillä ja molempien haave metallityöväen liitosta oli kariutunut. Kuka vastaa, kun hissin seinään koputetaan? Monellako tällaisella saa tuollaisen? Kysymysten viljely ei auttanut.

Rauhallinen hämärä muotoutui symbioosin ympärille ja äänet hiljentyivät matalataajuiseksi, hiljattain vaihtuvaksi ja rauhoittavaksi mörinäksi. Satunnainen, mutta mieto, korkea ääni kaikui jostain kaukaa.
Heidän mielessään oli vain yksi asia, Pekingin nauta saapuu. He olivat molemmat kuulleet siitä eri asioita, mutta riittävän samanlaisia ettei väittelyä syntynyt. Tukala hiljaisuus ja keskittyminen tuohon satunnaiseen korkeaan ääneen seurasi, se kiehtoi heitä. Kanttarelli, tai tämän yhtälön kanttarellin luovuttama osa, oli rauhallisin mielin vaihtanut väriään enemmän heidän ympäristöön sopivaksi, tummaksi ja hieman punertavaksi. Avainsanojen ja -lauseiden miettimisestä olisi tullut hyödyllistä etumatkaa mielen kannalta ajateltuna, jos heillä olisi ollut yleisöä odotettavissa.

Ääni kuului taas, mutta säännöllinen kaava alkoi hahmottua. Äänen kaavamaisuus loi tietyn jännityksen, mutta pakokauhu oli ajankohtainen kun ääni alkoi voimistua kiihtyvällä nopeudella. Jonkin ajan kuluttua ääni oli jo lähellä epämiellyttävää tasoa, ja se jatkoi voimistumistaa. Ääni voimistui, mutta mitään ei näkynyt. Nyt ääni särki heidän rakenteitaan ja sen lähde tuntui olevan kolmen senttimetrin päässä heidän juuristaan. Ääni säröytyi ja valtava paine tuntui halkaisevan heidät, maa tuntui hytisevän, hellän rauhattomasti.

Ääni lakkasi hyvin nopeasti jättäen huomattavan tyhjiön. Äänestä ei nyt ollut havaintoakaan, jopa aiemmin kuulunut taustahumina oli kadonnut. Vehnäosa heistä huomasi maassa olevan jotain vaaleaa, se oli lappu. Kanttarelli, lukutaitoisena, tavasi paperilla olevat lauseet hiljaisella äänellä: “Siis miettikää! Jos teillä on kolme litraa maitoa niinku yhdessä kannussa, kaksi litraa toisessa, niin minkä kokoinen tulee kolmannen astian olla, jotta voit vapauttaa kaksi astiaa? Apuanne kaivaten, Karvas hede ja kaveri naapurista.” Tämän luettuaan vehnä ja kanttarelli huokasivat helpotuksesta, mutta heitä kaivoi silti jokin asia. Se asia ei ollut heidän mielessään selvänä, mutta se tulisi luultavasti muuttamaan heidän käsityksensä, kuten muidenkin jostain syystä. Hetki kului odottavissa mielin, mutta sitten se tuli heidän molempien mieliin kirkkaana ja räyhäävänä lailla kitkerien rautakorsien. He olivat ärtyneisyydessään yksin, mutta päättivät silti purkaa vihaansa jotenkin.

Yhdessä tuumin venhä ja kanttarelli avasivat suunsa ja katsomatta toisiaan kertaakaan silmiin tapahtumien jälkeen huusivat sirpaloituvalla äänellä lauseen, pari.

Tämän tehtyään heille löytyi puheenaihe, äskettäinen suuri huudahdus toi kaiunomaisesti yhden kirjaimen. Kirjain erottui melko selkeästi vaikka tietynlaista utuisuutta olisi voinut odottaa… K. K-market kuiskaa häviöstä monelle.