babble

Päivämäärien rajalla mietin kun vesikannusta loppuu vesi. Ruokaa on, vettäkin löytyisi lisää. Herkut ympäröivät marjastajaa, vaan mistä aloittaa? Taivas pyrskäyttää sateenpoikasen joka kestää vain sekunnin, marjastajan, Virven, suupieliin hiipii hymy. Teollisuus kuulee sen, teollisuus pakottaa, Virve lopetetaan, Virve teurastetaan. Virven kädestä on tehty tuu-tuu-tupakkirulla. Kaksi lyhyttä mattoa ja suuri tuoli (osaa muuttua sängyksi) korvaavat huonekalun jonka ei tarvinnut muuttua vaan vain olla rehellisesti mikä on, sohva.

Kolmekymppiäkö siä o? Hä?

Ei, korvasta tipahtaa haarukka, joka voi olla ystävällinen tai vihamielinen. Vihamieliset haarukat ovat pahimpia, niiltä ei saa rauhaa. Sammalen painuessa, narskuessa, hiusten kasvaessa vavisten, kolmen kaiuttimen toistaessa samaa sävelmää. Lähetyksen voi katkaista vain mikäli paristot ovat samaa mieltä. Sähkölaitos silloin tällöin ottaa omansa, joskus jopa vuosittain.

Jossain sataa lunta, mutta pidän ohuita sukkia sijainnissani. Lyijy soittaa itselleen seuraa ja korttipakasta puuttuu seiska, maata ruutu. Havainnointi, tarkkaavaisuus ja sanakirja, kolme asiaa joiden avulla voi ilmoittaa kädessä olevan esineen kahdella kielellä. Vastaan tulee kuvioita, pyöreitä oransseja ja vihreitä pisteitä, kyllä, huono ohjelma on saanut arvoisensa lopun. Linkkilista kiertyy kasaan kunnes on sitkostunut ja valmista kauraa.

Viisikymmentäkolme, numero joka on kirjoittamisen arvoinen ja jonka erottaa muista numeroista vain kirjaimien järjestys sekä lukumäärä. Monta on lehteä, lukuaikaa ei löydy. Viimeinen katsaus, ja laukka voi alkaa!

Aunari ei ole mikään mainari.

Tie on vapaa.