babble

“Nälkä ei lue lakii”, “niinku”. Otsanne on rypyssä, kas noin. Ei kestä kiitellen, katson ylen tämän tästä.  Jarno, miksi puuhaat musikaalia? Nähkääs, suojainen reitti on muuttunut, partisiippi pelästyi. Maa-artisokka tuhahti, kanelin saapas falskaa. Istukaa hetkeksi, juurekset eivät ole vielä tulleet.

Kukkia kaupasta, kaksin käsin – yhdellä setelillä. Matkalla tunkiolle elkeet vaihtuvat vaan maisema… Kahlittuja muurareita täynnä. Siksi otamme kukkia katseltavaksi. Jarno, käy Moisiossa, tuo mehua. Mittamme on täysi.

Nyt olemme perillä, missä hän on? Puiden takaa hän esittäytyy “yy – kaa”, tekee tanssin “kaa – koo”, näyttää sormen “koo – nee” ja piiloutuu jälleen “nee – vii”. Matkaajat kääntyvät myös, poistuvat, aloittavat paluun lähtökuoppiinsa.

Kanelin saappaassa on vettä.

Valtava voima, mahtava kehto. Suuret kämmenet ja terveet sormet. Kaupassa leikkii heidän kaltaisiaan lapsia juustoilla yhdeksään asti – ovat mansikat kukkineet.

Metsähyppelyn lomasta huomasivat kaupungit, asia johti toiseen ja puuro oli haudutettua.

Joonaan marjajuoma veti yleisön puoleensa, juomasta hän ei ottanut vastuuta. Saati kunniaa. Kansan ääni on voileivissä, sanotaan, vaan missä ovat aikamme tomaatit? Kaikki on vain juustoa juustoa juustoa, sekös jos mikä harmittaa. Leivän teit ja katteesi myit, sardiini nauraa Ho hO ho. Kuuntelethan.

Globaali veitsenterä – terävyyttä viennissä ja maata kannossa. Ottanet mullan sormesta, sano. Ei viitsisi aloittaa kertausta, kun voi on kumollaan.

Pekka

Olet atleettinen, mutta silti ylettömän hidas järjellistä toimintaa vaadittaessa. Sinun on kuuliaisuus, kolme Jussia ja yksi Emma-ehdokkuus. Kuulet kysymyksiä itsestäsi hyvin usein – älä kuitenkaan erehdy, he eivät halua tutustua sinuun vaan selvittää vikojasi.

Terttu

Mikset käy ulkona? Olet liian sisäänpäin suuntautunut, etkä kovin usein jaksa seurata punaista pistettä, jolla toverisi viestivät minne sinun tulisi mennä seuraavaksi. Pidät juustoista, se olkoon sinun kanssasi. Sinusta tehdään vielä dokumentti, jos vain voit olla hiljaa siihen asti.

Onnea voittajille.

Kieri! Maan metsästä olet tullut ja tulliin menit omasta tahdostasi. Oletko vajaavainen, tai tyhmä kalastaja, kalastaja? Firing range blues grass reaches roaches. Hä! Ne menee ohi, apua antamattomat silmät seisoo rivissä nyt. Myrkkylammas, kappas on se kappa. Kato. Myrkkypulu, puolapitko, pitkittäinen vinokeko. Mikä mättää kun vertikaalia näkemistä vastaa vitun pitkä vaakataso ja pikapaikan kautta hobla.

Meinaat nää olla komee, meinaat nää olla viisas, mutta meinaakko nää menestyy? Jäkäjä, jättää jäljen poikaan jäkälä. Jotain on tapettu. Hobla. Voltti, toinen. Nukun, en katso ikkunaSTa, SIELTÄ joku KURKISTAA JA HEITTÄÄ KURAA, on kura kieroa. Nääntyy, hienoa. On kura Mahtavaa, mahtavuus on lammas, heikkenee! Heikkoa tekee, ja lopettaa teon. TEOS. Hä!? ei nyt vedetä vedättimiä, kertoja ei kertomaansa vanaa maahan jatka, on tuttua näkynyt ja on kyllä sosiaalielämää vee’tty, älä riitaa kaiva tai verta tulee valuman. Valuu minusta, valuu meistä. Osa minua on osa meitä. Tee meidän vuoksi jotain, kaivan kolon ja pistän sinne yhden elintarvikkeen ja kaikki vehkeet sekä propellit. Vedä hiljaa, ole huopaamatta… Minun neuvo.

Humalako.

Sanomalehdessä luki kerran että kunnanvaltuuston kokouksessa on päätetty ensi vuoden asemakaavan muutoksista nekalan eduksi. Saatana! Tulisiko vaivat ottaa huomioon niiden tunnettavuuden perusteella!? Mistä tämä ärsyttävä musiikki tulvii… Niin, kyllähän minulla kirjasto on. Semmosta haistavitunhommaa. [tarkista sopiiko kirjoittamasi sana tekstin tyyliin]. Tai miten sitä nyt sanoa tahtoo, lähinnä kai siellä yrittää muistaa itsensä yhä uudelleen.

Ja sitten se oli menoa.

Minä kuule vähät välitän teidän perheautostanne. Minä kusen teidän kattiloille ja onanoin käärinliinaan jonka kätken teidän pyykkiin. Minä olen harakka enkä mies! Tiedätkö kuule mitä mieltä olen sinun atk-taidoistasi? Tiedätkö mihin minä työntäisin sinun kelloradiosi? No perseeseen, saatana! Minä tuon kuorma-autollisen joutomaata teidän puutarhaan ja järjestän ampumaradan teidän parvekkeelle. Minä vien koirasi tutustumaan kylän sahaan ja pelaan mummollasi rulettia. Otan juustosi ja teen siitä veistoksia ja valelen ne rikkihapolla. Ja voi kuule, arvaapa vain mitä olen suunnitellut tulevien lapsiesi varalle…

Eikä siinä vielä kaikki…

Paljon on taas virrannut vettä sekä Simo- että Kymijoessa sitten viime keskustelun. ( Niin, Simosta nyt ei kannata tässä yhteydessä puhua sen enempää). Mitä kuuluu? Luistimet reilassa? Ämpärit rivissä? Nyt kerrot kuulumisesi edeten loogisesti ja kronologisesti pisteestä A pisteeseen B, mitään pois jättämättä ja mitään lisäämättä. Minä tässä otan kynän ja tämän vihkosen ja kirjaan pääkohdat itselleni ylös, jotta voin sitten myöhemmin palata siihen mitä nyt aiot minulle kertoa. Valutella vähän nostalgian siirappia hartioilleni ja sukeltaa lämpimään nesteeseen mustan oven taakse pulikoimaan huolella säilöttyihin päiviin. Eltaantunut päivälitku tekee työnsä ja uppoan. Ja siinä ovessa lukee ”hankinnat”.

Joo, se on mun paikka se missä on se hanskakasa. Joo kuuluu kuuluu, voithan sä sitä lainaa. Hei, ota sormi pois sieltä jooko, siihen tulee jälkiä. Ai. No siis se homma mikä mulla oli toissa kuussa. Niin niin siellä Kainuun torin alla. No vittu ei kai ne nyt siellä tiedä että mitä helvettiä se sillä lapiolla teki. Kalajoelta se jätkä oli.

Kuunnellaan tähän loppuun vielä ennen seuraavaa ohjelmaa hetki musiikkia

DAADAADAADAADAADAADAADAADAADAADAADAADAADAADAADAADAADAA

Mistä helvetistä tänne on saatu tollanen kana? On suu auki, leuat liikkuu, rattaa pyörii. Ruuan hukkaa tuollaiset, ne laulaa. Hei ne laulaa! No ei kai ne nyt vaan aio sanoa jotain kommenttia sen myötä? Ei. Järjetöntä sepustusta, sitä ne laulaa. Ne käyttää jotain mahtia väärin, ne puheltelee ilman lupaa. Vailla hyväksyntää, ei ole mitää, ei Marsa nähnytkään. Me näimme.

Sellaista saastunutta aaltoilevaa mutta niin perkeleen turhankuuloista ja teköpyhää! Vaietkaa apinat ja menkää. Lohduttavaa on, että suursiivo koittaa viimeistään siinä vaiheessa kun sää alkaa kylmenemään ja sellaiset marsipaanisorsat lentää takaisin etelään tekemään paskoja draamasarjoja. Terhakkaasti niitä jauhavatkin, rumat kanit.

Ajat ja tavat – pitkän odotuksen veistos vol. 2 “Danny”. Pahin on vasta edessä. Kulttuurimatka, aika ja kulttuurin kehräävä vene vievät mukanaan pienen kestityn. Meidät leimataan… Meidät merkataan… Kuultiin jonkun laulavan. Ei leimattu. Tilaston valoon käymme kuljettajan saattelemana, on täyttä ja ihmisiä ärsyttää vähän. Kuljettaja kulkee omaa polkuaan, ryhmä ei oikaise.

Alle puoleen tyytyä en voi, käymme lailla seppeleen – 30 muistelluinta hetkeä, työnimi “Piirainen, viiruinen, Viinanen”. Suu käy lailla keväisen puron virtauksen. Palapeli on saatu auki, palat odottavat liikuttajaa… En näe musteen virtaa, nähdään kun käymme läpi tuon kuusi-kuusikon. Neljäs vaihde loksahtaa, rikkoutuu. Kulkubeli on sabelimme, voiman antaa minttupastilli. Laivuria odotamme lipuvan raskaan taakan kantajana. Minut moukaroitiin, olin muottiin painettu ja kenkäni puristaa, purtemme lähtöä odotetaan. Saavu, ota, vedä ja paina kiinni tiiviisti ettei mene pahaksi. Pahaa jonkin konnan kiertämää saituruutta, konna KOnnA konnakonna sirkus.

Sortin otan sorviin, juoma kuninkaan ja herttuan – Kabinettilauluja 3/5 “7″. Aurinko uhkaa polttaa näköradioni, pistän luomet tielle ja katso, ei näe katsojaa. Koneistettu halli kaikuu sisimmässä, huomaan ettei kello vain ole vielä kypsä.

Hiljaisen myhäilyn perässä juoksee möyrivä kana. Maa on mielessä, kura kiinnostaa. Ottaako joku heitä tosissaa? Heitä, jotka ajattelevat mutta eivät joko pysähdy kritisoitavaksi tai ota vastaan yleisön toivetta hiljaisuudesta. Jokainen muistaa tuon toiveen, jokainen on joskus avannut päänsä.

Kysykää! Haastakaa! Purista ja niistä! SE ON VARJO, SE ON VAIN VARJO!

Pois pois, pieno. Olet likainen soitin.

VARJO! ÄLKÄÄ USKOKO! VARJO PERKELE! Kuvitelkaa se pois, niin se poistuu!

Filosofia… On parin sanan arvoinen. Kyseessä on vuosina 400-600 ennen ajanlaskun alkua syntynyt ajatteluperinne ja oppi, jossa pohditaan olemuksen sisintä funktiota ja määritettä. Siinä opissa on muutama niinsanottu pimeä alue, joille itse Pythagoras tai rohkea Sokrates ei pystynyt siirtymään. Heillä oli lusikka, mutta osuivat ohi lautasen. KURJA! He häpeäisivät.

Jos epäilet olemista… Älä epäile olemuksen määritettä, epäile olemusta itseään. Huuda täytteet, vasa, make my day. Linja seisoo, uusia tulee ulos ja käytettyä sisään. Peikot leikkivät, kaikuu. Regressio tosipaikan edessä voi olla syvä, se voi pettää. Joten vastaa kysymykseen kysymyksellä, kuten muuan pyylevä häijy. Oli paikalla puuro, paikalla jännä. Ehkä tuhoisin sanapari, yli “ihan oikeesti” ja “kyllä varmaan” kipuava elinkeinon tappaja, Sokrateen piireissä pelätty, vainottu, “mitä sitten?” -lausahdus. Siihen on kaatunut moni filosofi, moni on tippunut miekkaan. On puro, on silta, on kädet, mutta jalkoja ei näy missään!

Mikään ei ole todellista, kaikki on kuviteltua! Jospa minä tuosta pujahdan ja heitän samettiseen syleilyyn itseni, VARJO, vapaudun luuloistani. Puhdistan tauluni! Hyppy, hnf, toinen, SE ON VARJO, viimeinen POLTETTU! Rovio riehuu ja rutto leviää.

Moottoritieteatterissa tänä keväänä, tänä kauniina keskiviikkona, esitetään näytelmää auto-onnettomuus. Yleisö lipuu ohi kulkuneuvoissa, lipun hintaan kuuluu matka. Bussinkuljettajan päiväuni, hän ei hidasta. Hänen on kunnia tänään, tänään hän päättää mitä tapahtuu seuraavaksi. Nopeus on tyyni, jokaiselle silmäparille riittää jotain. Puheensorina yltyy hetkellisesti paloauton takaa paljastuneiden päähenkilöiden saapuessa näyttämölle. Liikkuva katsomo, katso se liikkuu. Ei ilkkua saa, ilkkujien varpaidenväleihin syntyköön kolmekymmentä grammaa heinäsirkan kakkaa.

Älä valokuvaa. Valokuvaajat kivitetään.